Oma osaaminen nyt ja tulevaisuudessa

Kehittyminen ja oppiminen alkavat siellä, missä muka-tietäminen loppuu. Jatkuva oppiminen, missä tahansa kontekstissa, on yksi tämän päivän trenditermeistä; jatkuvasti muuttuvassa maailmassa kun pärjää vain avoimella ja uteliaalle asenteella. Oppiminen ei katso ikää: Sitran tutkimuksen mukaan me suomalaiset arvostamme elinikäistä oppimista ja yleissivistystä.

Olen kuluneen vuoden aikana pohtinut paljon ammatillista identiteettiäni ja osaamispohjaani. Asiantuntijana tarjoan asiakkaille käyttöön aina omaa osaamistani. Näin itsensä kehittäminen on yksi työni tärkeimmistä asioista: minulla on oltava viimeisin tieto-taito mielessäni. Voin lähestyä asiakkaan ongelmia kuitenkin aina vain sen hetkisen osaamisen valossa. Mitä tämä osaaminen on ja kuinka voin sitä arvioida? Oppiminen on jatkuva prosessi eikä kukaan ole koskaan valmis. Millaista osaamista asiakkaalle tarjoan?

Yhteiskuntatieteiden tohtori Kaarina Mönkkönen on jakanut osaamisen kolmeen ulottuvuuteen: Substanssiosaamiseen, prosessiosaamiseen ja vuorovaikutusosaamiseen. Substanssiosaaminen on asiantuntijan tietämys asiasta ja asiantuntijan teoria- tai kokemusosaaminen. Prosessiosaaminen on kykyä luotsata kehittämistä tai prosessia loogisella ja tavoitteellisella tavalla (ns. projektiosaaminen). Vuorovaikutusosaaminen on kykyä rakentaa ymmärrystä asiakkaan kanssa, kohdata toinen ihminen ja kykyä tunnistaa hyvän vuorovaikuttamisen elementtejä. Näitä kolmea aluetta kehittämällä ja niiden nykytilan tunnistamalla osaan kehittää osaamistani kokonaisvaltaisesti ja ymmärrän, millaista pakettia itseni mukana asiakkaalle tarjoan. Tämä on toki vain yksi lähestymistapa aiheeseen, mutta mielestäni selkeä ja helposti määritettävissä oleva.

Kuinka sitten tunnustaa oman osaamisen rajat? Kaarina Mönkkönen ei pohdi kirjassaan kykyä tunnustaa omaa osaamista. Hänen kokonaisuuteensa lisäisin vielä neljännen elementin: itsetuntemuksen. Itsetuntemus ja oman itsen rehellinen kohtaaminen ovat peruskallio, joiden ymmärtämisen kautta voi vasta aidosti kehittää omaa osaamistaan tai yleensä edes tunnistaa sen rajoja. Vain tuntemalla itseni ja osaamiseni, voin välttyä asiantuntijatyön sudenkuopilta: oman osaamisen yliarvioinneilta tai oman osaamisen vähättelyltä.

Mitä sitten on itsetuntemus? Itsetuntemus on yksi Daniel Golemanin määrittelemien tunnetaitojen osa-alueista: tietoisuus omista tunteista, rajoista, vahvuuksista ja itseluottamuksesta. Muita tunnetaitoja ovat itsehallinta, motivoituminen, empatia ja sosiaaliset kyvyt. Kaikki nämä menevät ennen kaikkea vuorovaikutustaitojen alle, mutta niiden kautta voin kehittyä myös monelle muulla tavalla. Jotta voin ymmärtää asiakkaan ongelmia, on minun ensin ymmärrettävä omaa osaamistani; itseäni yleensäkin.

Ajankuvaan sopiva ylimääräinen aika, etätyö ja pysähtyminen tarjoavat täydellistä aikaa itsereflektiolle; mitä uutta voisin tässä hetkessä oppia? Uuden oppiminen auttaa parhaillaan myös suuntaamaan ajatusta pois somen täyttämistä ikävistä uutisista. Jos haluat oppia jotain uutta, aloita vaikka kehittämällä digitaalisia viestintätaitojasi, joihin etäpalaverit tarjoavat oivan mahdollisuuden. Oppi ei taatusti mene hukkaan. Jos taas luet aiheesta mieluummin kirjan, tartu Nummen Virtuaalifasilitaattorin käsikirjaan.

Terveisiä auringon ympäröimästä karanteenista,

Kaisa R

Kirjavinkit:

Goleman, D. 2012. Working with emotional intelligence.

Mönkkönen, K. 2007. Vuorovaikutus: Dialoginen asiakastyö.

Nummi, P. 2013. Virtuaalifasilitaattorin käsikirja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s